Katalogi: Ympäristötaidefestivaali 2013, Koli

Maisema ja kulttuuriset sidokset

 

Ympäristömme rakentuu erilaisista ja –kokoisista tiloista. Tulitikkuaski, huone, 

maisema, maapallo, avaruus, äärettömyys. Kaikki tapahtuu tilassa. Äärettömyys on 

tila, joka syntyy maailmantunteesta, kokemusten, unelmien, muistojen ja aavistusten 

kohtaamisesta. Äärettömyys on perimmäinen tapahtumahorisontti, joka väijyy 

kaikkien tekojemme taustalla. 

Maisemalla on monta muotoa ja tulkintaa riippuen katsojasta ja hänen 

näkökulmastaan. Maisema voi olla tietty näkymä. Se voi rakentua rajatusta alueesta 

tai paikoista. Maisema voi myös merkitä erilaisia tapoja hahmottaa ympäristöämme.

Kulttuurilla tarkoitamme ihmisen aineellisia ja henkisiä aikaansaannoksia. 

Maisemassa se tarkoittaa ihmisen muokkaamaa ympäristöä ja valitsemiamme 

vertauskuvallisia kohteita ja näkymiä. 

Kolilta avautuu kulttuurimaisema, kansalliseen historiaamme liittyvä vertauskuva, 

maiseman perusmalli, johon voimme verrata muita maisemia. Koli tarkoittaa sellaista 

maisemaa, joka mahdollisimman hyvin vastaa useita toiveitamme ja odotuksiamme 

maisemanäkymästä. Korkea paikka, laaja näkymä, ei asutusta, paljon vettä, vanhoja 

metsiä. Koli merkitsee ympäristöä, jossa omat havaintomme sulautuvat muiden 

tarinoihin ja mielikuviin muodostaen ainutkertaisen muistijäljen ja kokemuksen 

maisemasta. Koli on mielikuviemme todellisuutta.

Ajatus ympäristötaiteesta sijoitetaan usein luontoon, rakentamattomaan ympäristöön. 

Ympäristötaiteen käsite sisältää kuitenkin mahdollisuuden sijoittaa taide erilaisiin 

ympäristöihin ja tiloihin, rakentamattomiin ja rakennettuihin, rajattuihin ja 

rajoittamattomiin. Yhteisenä perusajatuksena ympäristötaiteessa on sen julkisuus, 

kaikille avoin mahdollisuus nähdä taideteos tai taideteko ja kokea sen luoma 

elämyksellinen hetki.

Kolin kaltainen suojeltu kansallismaisema haastaa taiteilijat miettimään 

mahdollisuuksiaan avata pohdintoja erilaisista ympäristöömme liittyvistä 

kysymyksistä ja ihmisen luontosuhteesta. Taiteella on mahdollisuus tehdä näkyväksi 

lähes huomaamattomia yksityiskohtia luonnon monimuotoisuudesta. Taide voi 

haastaa ihmiset miettimään rakennetun ja rakentamattoman (kosketun ja 

koskemattoman) ympäristön keskinäistä suhdetta ja niihin liittyviä asenne- ja 

arvovalintoja. Taiteella on mahdollisuus osoittaa ja pyytää ihmisiä näkemään uudella 

tavalla ympäristöämme. Edellä mainittu tarkoittaa useimmiten jälkiä jättämätöntä, 

väliaikaista taidetta, jonka päämääränä on asettaa kysymyksiä, jotka liittyvät ihmisen 

ympäristösuhteen ja olemassaolon perusteisiin.

Kolin luontokokemuksen kohdalla meidän on hyväksyttävä ihmisen jättämät jäljet ja 

merkit. Asuminen sekä ihmisen toimet ja liikkuminen maisemassa muokkaavat 

vääjäämättä Kolin ympäristöä. Tässä prosessissa taiteen tulee olla tasavertaisena  

keskustelijana kehitettäessä alueen tulevaisuutta, sillä ympäristötaiteella ja taiteella 

yleensä on mahdollisuus avata näkymiä, jotka poikkeavat teknistaloudellisen 

maailmankuvamme valtavirrasta. 

Espoossa 29.6.2013 Markku Hakuri

Kuvataiteilija