Akaa, Ympäristötaidetapahtuma Näkymä 2014

Ympäristö on mielen tila

 

Sana ympäristötaide on kaksijakoinen. Sanan ensimmäinen osa, ympäristö, viittaa eri 

aistein tuotettuun havaintoon lähialueellamme. Tällöin ympäristö on tila, paikka ja 

maisema yhdessä. Havainnoitsijoina me olemme osa ympäristöämme ja ympäristö on 

osa meitä ja meidän ajatteluamme. Tästä seuraa, että kun muutamme ympäristöämme, 

muutamme ajatteluamme.

Ympäristö tarkoittaa myös vastuuta. Sana sisältää huolen ihmisen tekemisistä ja 

tekemättä jättämisistä omassa elinympäristössään. Ympäristö on tila, jossa me 

toimimme aktiivisina osallistujina, ympäristön muuttajina. Ympäristössä näkyvät 

tekojemme seuraukset.

Ympäristötaide sanan toinen osa, taide, tarkoittaa vapautta ja epäilyä. Sen 

mahdollisuuksiin kuuluu tunteen ja tiedon koko kirjo. Taide ihmettelee, väittää ja 

epäilee. Taide edustaa irrationaalista ja ennustamatonta mahdollisuutta. Se on 

päättymätön prosessi. Ympäristötaide on siis sananmukaisesti vastuun ja vapauden, 

todellisuuden ja unelmien kohtaamista. Koskematon ympäristö (luonto) on myytti, 

eräänlainen taustahorisontti, jota vasten kaikki tekemisemme piirtyy. Tämä horisontti 

määrittää tekojemme luonteen ja laajuuden. Ympäristötaiteessa korostuu selkeästi 

esteettisten, eettisten ja ekologisten valintojemme samanaikaisuus. Joudumme 

kysymään tekojemme oikeutusta ympäristömme suhteen. Ympäristötaide on ihmisen 

tekoja ympäristössä - rakennetussa ja rakentamattomassa. Teoillamme olemme 

ympäristömme aktiivisia vaikuttajia. 

Paikka on ympäristöön sidottu hetki. Paikka syntyy kokijansa kautta. Kun vaihdamme 

paikkaa, vaihdamme ajattelua. Paikkakokemus on kaikkien aistien luoma 

kokonaisvaltainen elämys, hetki maailmassa. Kannamme mukanamme erilaisten 

paikkakokemusten historiaa. Niistä on syntynyt tilakokemuksen perusta, 

henkilökohtainen mielen tila.

Globalisaation myötä ympäristökokemuksemme laajentuu. Valintojamme 

tarkastellaan myös globaaleina tekoina. Liikkumisesta, paikan vaihtamisesta, on tullut 

eräs ympäristökokemisen perusmuoto. Siirtyminen paikasta toiseen on jokapäiväinen 

kokemus. Välineet, joilla liikumme, ovat merkittävä osa paikkakokemuksiamme. 

Junassa vietetty tunti on aina uusi ja erilainen kokemus kokemustemme historiassa.

Meidän on kuitenkin lähes mahdotonta hallita monia ympäristöömme liittyviä 

kysymyksiä. Globalisaatio aiheuttaa päätäntövallan siirtymistä ulottumattomiimme. 

Liikenneratkaisut, rakentaminen, maanviljely, metsien käyttö jne. ovat asioita, joihin 

pystymme nykyään hyvin vähän vaikuttamaan. 

Liikkuminen ja monet muut valintamme ovat globaaleja tekoja. Tekomme ovat 

riippuvaisia näkökulmastamme, kuinka sijoitumme maailmaan. Näkökulman valinta 

johtaa näkemisen korostamiseen. Parhaimmillaan näkeminen on oivallus maailmasta 

ja ympäristöstä. Parhaimmillaan ympäristötaide on näkemisen oivaltamista.

Ympäristö, tila, paikka, maisema ja luonto muodostavat kehyksen, joka saa muotonsa 

jokaisen omassa mielessä näkökulmasta riippuen. Ympäristö on aistien tuottama 

mielikuva hetkestä, joka on ainoa mahdollinen senhetkisen olemisen kannalta.

Espoossa 10.3.2014

Markku Hakuri

kuvataiteilija, professori emeritus, Aalto-yliopisto